Eletään 1960-lukua, kun maaseudulta kotoisin oleva nuori mies lähtee armeijaan. Edessä on vaikea vuosi. Alokkaita käskytetään koko ajan – välillä syystä ja välillä syyttä. Tuntuu kuin kersantin äänessä olisi aistittavissa sadistinen vivahde. Simputus on arkipäivää. Vain hartaushetkissä uskonnollinen nuori tavoittaa rauhan tunteen, jos aina silloinkaan. Nuorukaisen mieli täyttyy katkerista kysymyksistä. Mikä armeijan tavoite oikein on? Lyödä nuoret miehet maahan ja poistaa oma tahto?
