Neljään osaan jaetussa runokokoelmassaan Joel Lehtonen kuvailee monen polun kulkijoita. Hän kuvaa pappeja, ylhäisöä ja matkoillaan kohtaamiaan ihmisiä. Hän kuvailee maalaisia ja kaupunkilaisia, köyhiä ja porvareita, kaikkia pieni pilke silmäkulmassa mutta inhimillisellä otteella. Yhden osan kokoelmastaan hän pyhittää täysin erään helmikuisen päivän kuvaamiseen maalaiskylässä. Lehtonen osoittaa, ettei mikään osa ihmiselämästä ole liian arkipäiväinen runolle.
